Tukaluusmittari

Ilmatieteen laitoksen sivuilla on tukaluusmittari, jonka avulla voi seurata ilman kuumuuden ja kosteuden yhteysvaikutusta. Tieto siitä, että kaikilla on tukalaa noin 33 pisteen indeksiarvon verran, ei kuitenkaan auta siinä vaiheessa, kun pitäisi jakaa bussin istumapaikat oikeudenmukaisesti.

Matkustajilla voisi olla matkakorttiin yhdistetty moniulotteinen tukaluustaulukko, joka antaisi matkan aikana henkilökohtaisen tukaluusarvon. Henkilökohtainen tukaluusmittari voisi ottaa huomioon lämpötilan ja kosteuden lisäksi esimerkisi yöunien pituuden, kauppakassin painon ja matkustajan iän. Liikuntarajoitteisille ja raskaana oleville olisi omat pisteytyksensä. Kausikorttien yhteydessä voisi saada kaupan päälle jokeritukaluuspisteen, jonka voisi käyttää milloin tahansa, kun on vain huono päivä.

Bussin istuimet jaettaisiin luonnollisesti henkilökohtaisen tukaluusindeksin perusteella.

Bussikuskin tervehtimispeili

Ennen nousi bussiin, nyökkäsi kohteliaasti kuljettajalle ja lausui: “kertalippu, kiitos”. Bussikuski nyökkäsi takaisin yhteisymmärryksen merkiksi, hymyili vienosti ja totesi luottamusta herättävällä äänellä ojentaessaan lipuketta “ole hyvä”.

Nykyään bussissa hiplataan sitä laitetta joka ei snaijaa että sitä painetaan vaikka ne painikkeet on korvankokoiset. Bussimatkan turvallisuudentunteen sekä kulttuuriin kuuluvuuden tunteelle olennainen kommunikointi bussikuskin kanssa joko puuttuu kokonaan. Jos kommunikoida yrittää, se tapahtuu joko ennen laitteen hiplailua, jolloin bussikuski ei huomaa ja laitteen hiplailusuoritus epäonnistuu, tai laitteenhiplailun jälkeen, jolloin ihmismassa työntää matkustajaparan käytävälle eikä bussikuskin oletettua vastausreaktiota näe eikä kuule.

Ratkaisu on olemassa, ja se maksaa noin neljä euroa. Matkakortinlukijan yläpuolelle tulisi kiinnittää pieni peili siten, että sitä kautta voi katsoa kuljettajaa silmiin samalla kun maksaa matkaa lukijalla. Peilissä voisi lukea “Tervetuloa bussiini” tai jotain muuta elähdyttävää.

Ratkaisun testaaminen tulisi suorittaa kahden viikon aikana tietyn kuljettajan bussissa, jonka jälkeen kuljettajan ja heavy-user matkustajien kokemuksista tehtäisiin kysely. Väitän, että kuljettaja-matkustaja vuorovaikutuksen kehittäminen parantaisi matkustamista.

Matkakorttitili

Ongelma: Minulla on matkakortilla kautta. Olen juhlissa ja huomaan, että joudun ottamaan yöbussin kotiin. Minulla ei ole yhtään käteistä, enkä tiedä onko matkakortilla riittävästi arvoa.

Ratkaisu: Matkakorttitili. Samantapainen tili kuin esimerkiksi lyyrakortilla. Voin käydä juhlissa internetistä tarkistamassa paljonko kortilla on arvoa sekä tarvittaessa verkkopankissa siirtää arvoa kortille.

Monipuolisempi matkakortti

Joidenkin ihmisten mielitokaisu on todeta taksien olevan osa julkista liikennettä.

Tämä huomioiden matkakorteilla pitäisi Helsingissä (Shanghain tapaan, huhut kertovat) voida maksaa myös takseissa. Arvolla maksaessa hommassa ei olisi mitään kovin ihmeellistä, mutta moniuloitteisempi kausi olisikin jo jotain ihan muuta.

Kuinkakohan paljon kuukausilipun pitäisi maksaa, jos bussien, metron, paikallisjunien, ratikoiden ja Suokin lautan lisäksi saisi matkustaa rajoituksetta myös taksilla? Ostaisiko joku? Miten muutos vaikuttaisi muiden julkisten käyttöön? Entä, jos kausilippuun sisältyisi tietty määrä taksimatkoja, joiden ylittävästä kiesillä ajelusta pitäisi maksaa erikseen?

Bussityö

“Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä tehdään päivittäin noin 850 000 matkaa. Osa matkoista on vaihdollisia, ja joukkoliikennevälineisiin noustaan arkisin noin 1,1 miljoonaa kertaa. Helsingin sisäisen liikenteen osuus nousuista on arviolta kaksi kolmasosaa.” [1]

Voidaan ajatella, että keskimäärin matkalla vietetään joukkoliikennevälineessä 15 minuuttia (todellinen luku lienee suurempi). Mitä bussissa tehdään? Istutaan hiljaa ja katsotaan sivulle. Aamubussissa kuluu ihmisen tehokkain työnteon hetki. Yhteensä Helsingissä istutaan päivässä hiljaa tyhjä ilme katsoilla 212 500 tuntia, eli 40 tunnin työviikolla yli 100 miestyövuotta. Ihan totta, sadan ihmisen vuosittainen työmäärä päivässä.

Kuvitelkaa, millainen potentiaali YTV:llä on joka päivä kulkuvälineissään.

Amazonin Mechanical Turk on palvelu, jossa tehdään pieniä töitä halvalla hinnalla. Vastaava voisi toimia myös kontekstisidonnaisesti, bussissa. Työnantajalla saattaa olla esimerkiksi tarve erotella tuhansia eri eläimistä otettuja valokuvia, tai pelkistää useista maailman työpisteistä yhdistetyn excel-tiedoston päivämääriä samanmuotoisiksi.

Kuinka paljon maksaisi rakentaa yksinkertaisia tietokoneita, joissa voi tehdä pieniä, helppoja ja toistuvia työtehtäviä. Luultavasti vähemmän kuin yli 30 000 ihmisen palkkaaminen vuodeksi (300 päivää).

Matkustaja-työntekijälle palvelu tuottaisi arvoa. Matkakortille. Rahaksi tuottoa ei edes välttämättä tarvitsisi muuttaa. Puuhastelu voisi olla mukavaakin, kun työnantajat kilpailisivat työntekijöistä pikkutöistä maksetun korvauksen lisäksi myös työn mielekkyydellä ja hauskuudella. Koirien erottelu kissoista bussimatkan aikana voi olla jopa addiktoivaa.

Laitteen voisi ottaa käyttöön laittamalla matkakorttinsa näytön päällä olevaan lokeroon. Koko laitteen voisi muotoilla lentokoneen tarjottimen tyylillä, kestävästi, vedenpitävästi ja yksinkertaisesti.

YTV voisi vetää sentinpuolikkaan välistä, ja ylläpitää markkinapaikkaa tai tehdä yhteistyötä Amazonin tai vastaavien palveluiden kanssa. Kaikki hyötyisivät: työnantaja saa rutiinityön tehtyä, matkustajat saavat halutessaan ilmaisen joukkoliikenteen ja YTV:n tuotot kasvavat.