Posts Tagged 'keskustelu'

Paha kollektiivi -pamfletti

Alkoi vuosi, jonka marraskuussa Paha kollektiivi täyttää kolme vuotta. Ideoita on kertynyt pian 400 ja sivulatauksia kohta 20000. Kollektiivi on ollut syntymästään saakka leikki-ikäinen, mutta nyt se lähestyy lisäksi myös uhmaikää. Olisiko aika sanoa jotain pamfletin tai e-kirjan muodossa?

Kirjaan voisi koota joukon ikimuistoisimpia ideoita ja niistä virinneitä keskusteluja. Kuka muistaa suuren muhvihalauskeskustelun, pullahuttukahvilan tai välipalatyön? Mikä idea on jäänyt pyörimään mieleen, herättänyt oivalluksen tai naurattanut harmaassa arjessa? Voitaisiin järjestää lukijaäänestys.

Lisäksi voitaisiin dokumentoida toteutettuja ideoita, kertoa kollektiivisista toimintatavoista ja ehkä, jos oikein innostutaan, jotain siitäkin, mistä kaikki sai alkunsa. Aika moni nimittäin ihmettelee, mikä tämä homma oikein ja ketkä sitä tekevät.

Advertisements

Oleellisten Kysymysten Yhteisö

Välillä erityisesti uusia ihmisiä tavatessa on vaikea keksiä hyvää keskusteltavaa. Tulee kysyttyä toisen töistä tai opiskeluista, vaikka oikeasti haluaisi kuulla vapaasta ajattelusta. Hyvien kysymysten puuttuessa päädytään cv-keskusteluihin tai ylimalkaiseen jauhamiseen kulttuurieroista.

Tarvitaan Oleellisten Kysymysten Yhteisö (OKY) eli yhteisöpalvelu, johon käyttäjät kirjaavat oleellisia kysymyksiä, joihin haluavat vastauksia. Juhliin tai muuhun small talk -intensiiviseen olosuhteeseen lähtiessään yhteisön jäsen valitsee sopivan kysymyksen, kysyy sen sitten mahdollisimman monelta tapaamaltaan ihmiseltä (yrittäen olla paljastumatta OKYlaiseksi) ja raportoi lopuksi saamansa vastaukset sivustolle.

OKY muuttaa small talkin peliksi, joka tuottaa yhteisölle mielenkiintoista tai viihdyttävää tiedustelutietoa. Samalla jäsenet pääsevät nauttimaan pintaa syvemmästä small talkista.

Eduskunnan kattoagora

Aiemmin on jo ollut puhetta pullahuttukahvilasta, joka voisi olla Kiasman katolla. Paha kollektiivilla on tapana mennä kaikessa vielä vähän pidemmälle. Tänään tehdyn kartoituksen perusteella eduskunnan tasanteilla on runsaasti hyvää ulkomailmaoleskeluun soveltuvaa tilaa. (Myös lisärakennuksen katto voi tulla kyseeseen, mutta näiltä osin selvitykset ovat kesken.)

Elävän demokratian nimissä alue tulisi kehittää antiikin Ateenan ihanteita mukaillen moderniksi agoraksi, jonne kansa ja edustajansa kokoontuisivat yhdessä keskustelemaan ja syömään viinirypäleitä. Tarjolla voisi olla myös hieman viiniä. Alueella vallitsisi joutilaisuutta vaaliva ja rohkaiseva kulttuuri. Tuolien sijaan olisi riippumattoja.

Agora yhdistettäisiin riippusilloin kulttuurikeskus Kiasman kattokahvilaan, Postitaloon sekä myöhemmin pian valmistuvaan musiikkitaloon.

Keskustelulisenssit kahviloihin

Kahvilat ovat siitä mukavia ja kiusallisia, että niissä usein kuulee tuntemattomien ihmisten keskusteluja. Epäilemättä myös omat keskustelut tulevat välillä kuulluiksi. Perusujous kuitenkin takaa sen, ettei toisten keskusteluihin tule kovin helposti osallistuttua. Keskustelulisensseillä kahviloihin voidaan luoda uutta kulttuuria.

Joskus keskustellaan sellaisesta, mihin tekisi mieli lisätä jotain – esimerkiksi saattaa tietää asian, jota naapuripöydässä pohditaan tai keksiä ratkaisuehdotuksen ongelmaan, jota toiset ratkovat. Saa osallistua -lisenssi voisi olla yksinkertaisimmillaan kuin tilausnumerolätkä mutta väriltään vihreä. Tällaisen lätkän voisi laittaa pöytäänsä kun kyse on keskustelusta, johon satunnaisen tuntemattoman tyypin näkemys olisi tervetullutta.

Ja jos haluaisi olla varma, että muut kuuntelevat korva tarkkana, pöytään pitäisi iskeä punainen Älä salakuuntele, luottamuksellista -lätkä. Voisi olla myös Kerro tästä eteenpäin -lisenssi ja vaikkapa Jos emme hymyile viiteen minuuttiin, ole kiltti ja tule keskeyttämään huonot deitit -lisenssi.

Pistarit

Koulussa järjestettiin pistareita. Se oli vähän inhottavaa, mutta läksyt tuli luettua paremmin pistariuhan kannustamana.

Nykyään tuntuu, etteivät ihmiset aina malta kuunnella toisiaan. Illalliskeskustelussa kaikki tohottavat omiaan. Vielä pahempaa on kokouksissa, joissa työntekijät näpyttelevät läppäreitään etäpoissaolon nimeen vannoen.

Silloin tällöin olisi hyvä järjestää pistareita tällaisessa tilanteessa. Ruoan jälkeen kahvitellessa testataan, kuinka hyvin toisten kuulumiset on kuunneltu. Työpaikalla olisi noloa reputtaa pistarit palaverin päätteeksi. Hyvästä suorituksesta voitaisiin myös palkita, vaikka sitten nallekarkilla per oikea vastaus.

Salainen arvo

Yrityksien strategioihin puuhataan innolla hienoja arvoja. Usein kuitenkin käy niin, etteivät arvot tule tutuiksi kaikille läpi organisaation. Jalkauttamisesta ei tule mitään, kun henkilöstöä ei kiinnosta. Tyylikäs ratkaisu tähän on, että strategian julkistuksen yhteydessä esitellään organisaation toimintaa ohjaavat ydinarvot yhtä lukuun ottamatta. Mielenkiinto herää heti, kun jotain jätetään kertomatta

Kun organisaatiossa pohditaan kuumeisesti, mikä se neljäs arvo oikein on, käytävillä ja vesiautomaateilla käydään arvokkaita arvokeskusteluja. Työntekijät antavat parastaan, kun he pyrkivät toteuttamaan toiminnassaan mysteeriarvoa – jokainen luo salaiselle arvolle mielekkään sisällön omista lähtökohdistaan käsin.

Salaisen arvon tietämisellä voidaan myös kilvoitella. Esimerkiksi kerran kvartaalissa voidaan palkita yksi organisaation jäsen oman toimenkuvansa ylittävästä, yhteistä hyvää edistävästä toiminnasta paljastamalla hänelle, mikä salainen arvo on. Palkinto voidaan näin jakaa mille tahansa organisaatiohierarkian portaalle – jos pomo on itsekäs urpo, hän ei saa salaista arvoa tietoonsa, jos taas kesätyöntekijä on huikea joukkuepelaaja, hän saattaa tuntea arvon jo ennen juhannusta.

Action Point -sota

Vesisota on hauskaa.

Työpaikoilla hieman vastaavaa peliä pelataan action pointeilla eli asioilla, jotka Jonkun pitäisi tehdä. Se ei kuitenkaan ole ihan yhtä hauskaa, koska työyhteisön tavoitteena pitäisi kai olla saada jotakin aikaan, ei hukuttaa kollegaa ylenpalttiseen työmäärään.

Työyhteisön kehittämispäivissä voitaisiin purkaa sotimistarvetta Action Point -sodalla, jossa pelaajilla olisi AP-kilpi suojanaan ja AP-palloja vastustajia kohti heitettäväksi. Vähiten osumia ottanut voittaa. Pelin symbolisen merkityksen ja sääntöjen ruotiminen johtaa puolivahingossa siihen keskusteluun yhteisistä työtavoista, joita ei muuten ikinä saada käytyä.

Suoraviivaisempana ratkaisuna konseptia voitaisiin soveltaa projektipalavereissa siten, että työt jaettaisiin AP-sodalla näennäisdemokraattisen neuvottelun sijaan. Se, johon pallo osuu, hoitaa homman. Au travail, kokous on päättynyt.


Suosituimmat artikkelit

Lisenssi

Creative Commons License
Advertisements