Posts Tagged 'perinne'

Ajatustenkarkauspäivä

Parhaat konseptit syntyvät joskus vahingossa. Sellaiset kuten ajatustenkarkauspäivä.

Emme vielä aivan tiedä, mistä on kyse, mutta rakastamme tätä perinnettä jo nyt.

Välillä on hyvä antaa ajatusten mennä menojaan.

Advertisements

Palo Aalto

Aalto-yliopisto ottaa oppia amerikkalaisista yliopistoista. Hyvät esikuvat ovat taaperoikää lähestyvälle yliopistolle tarpeen, mutta vielä oleellisempaa on luoda itsenäinen identiteetti, joka ammentaa omien perinteiden parhaista puolista sen sijaan että vain jäljittelisi muita.

Tämän mielessä pitämiseksi Otaniemeen kehkeytyvää rikastavaa yliopisto- ja yritysyhteisöä voidaan alkaa kutsumaan pienironisesti nimellä Palo Aalto (vrt. Stanfordin kotiseutu Palo Alto Kaliforniassa). Dynaamisen innovaatiohuumainen nimi toimii myös englanniksi: The Flaming Wave.

Muuttuvia Perinteitä ja Satunnaisia Vapaapäiviä

Perinteet voivat olla hauskoja. Niitä voisi olla enemmänkin.

Muuttuvan Perinteen Päivä odottaa lanseerausta. Ajatuksena on, että tiettynä päivänä tehtäisiin joka vuosi jotain muuta, mieluiten uutta. Päivämäärän vaihtelu vuodesta toiseen ei haittaisi, joten päivää voitaisiin viettää sopimuksenvaraisesti silloin, kun sopii.

Myös vapaapäivät ovat hauskoja. Niitäkin voisi olla enemmän. Ja yllätyksellisemmin.

Sähköisessä kalenterissa voisi olla Satunnaisia Vapaapäiviä arpova algoritmi. Käyttäjä saisi tiedon voitosta aamulla, mutta kalenteri lähettäisi hieman aiemmin automaattisen notifikaation kaikille niille, joiden kanssa kyseiselle päivälle on sovittu palaveri. Paperikalentereiden mukana voisi tulla arkillinen Satunnainen Vapaapäivä -tarroja. Niitä liimattaisiin muiden kalentereihin – mieluiten salaa silmän välttäessä, jotta satunnaiset vapaapäivät tulisivat yllätyksenä.

Ihan pian on taas Minna Canthin päivä. Koska myös vuotuisiin juhlapäiviin liittyvät leivokset ovat hauskoja, kysymys kuuluu: Millainen voisi olla tasa-arvon päivän leivos?

Astronomisen talven alkajaiset

Talvipäivänseisauksena päivän kesto Helsingissä on alle 6 tuntia. Se on juuri sopiva pituus hyvälle aterialle. Siispä ehdotan, että pimeydestä marisemisen sijaan astronomisen talven alkua aletaan juhlia pääkaupungissa slow dining -hengessä.

Näin se toimii: Ateria alkaa alkupaloilla auringon noustessa ja päättyy kahviin avec auringon laskiessa. Siinä välissä tarjoillaan riittävän monen ruokalajin menu. Koska aikaa on lähes kuusi tuntia, ehditään nauttia myös juustot ja jälkiruokaviini. Ah! Ruokalistalle ei oteta jouluruokia, koska tarkoituksena ei ole siirtää joulua muutamaa päivää aikaisemmaksi vaan luoda kokonaan uusi perinne. Astronomisen talven alkajaisissa syödään kohtuudella, hitaasti ja hyvässä seurassa.

Hätäisemmät voivat mennä pohjoisempiin maakuntiin burgerille.


Suosituimmat artikkelit

Lisenssi

Creative Commons License
Advertisements