Kaupunkiseikkailu

Kaupunkiseikkailu Journey to the End of the Night on yksinkertaisen hieno konsepti.

Tämä voisi toimia Helsingissäkin – joko maagisen valoisassa kesäyössä tai sitten ehkä erityisesti sellaisessa lokakuun tihkussa, jossa vastaantulijoihin ei meinaa tulla kiinnittäneeksi mitään huomiota ilman erityistä syytä.

Vaikka on täysin perusteltua vain koota paikalle tuhat ikuisesti leikki-ikäistä ihmistä, tähän peliin voisi helposti lisätä sisällöllistä vivahdetta. Voisiko pelin tarkoituksena olla vaikkapa viedä ilahduttava tervehdys paikkoihin, joissa odotetaan, joskus peloissaankin: vanhainkoteihin, vuodeosastoille, vastaanottokeskuksiin, hammaslääkäriin, ulkomaalaispoliisin toimipisteeseen?

Aurinko-sateenvarjot

Suomessa sataa aina välillä kesällä vettä, vaikka olisi kiva että paistaisi aurinko.

Sateenvarjoa voi kuitenkin käyttää mukavana henkilökohtaisena tilana kesän tunnun luomiseksi. Sateenvarjon sisäpintaan voidaan piirtää aurinko ja kukkia. Lisäksi sateenvarjon kahvassa oleva kaiutin voi heijastuttaa kesäisiä 3D-ympäristön ääniä varjon kuperan pinnan kautta kuulijan korviin.

Kesäpäiväleiri

Junnuille järjestetään kaikenlaisia kesäleirejä. Pienimmille junnuille järjestetään päiväleirejä, ettei tarvitse uskaltautua yöksi pois kotoa. Leireillä tutustuu ihmisiin nopeasti, oppii asioita tekemällä, pääsee leikkimään. Joku kaataa mehua laseihin.

Aikuisillekin tekisi hyvää päästä osallisiksi leirielämästä. Tarvitaan kesäpäiväleirejä, että tulee lähdettyä kokeilemaan juttuja, joita muuten ei tekisi. Paha Kollektiivi tarttuu toimeen ja toteuttaa, kesäkuussa. Stay tuned.

Tuoksukamera

Jotkut ihmiset muistaa siitä, miltä he tuoksuivat jonain kesänä monta vuotta sitten. Joskus jossain tuoksuu ihan samalta kuin Lapin-mökillä, kun oli lapsi.

Hajumuistot ovat vahvoja ja niitä syntyy spontaanisti. Kuitenkaan niitä ei voi selailla kuten valokuvia. Jotta nämäkin muistot saisi talteen, pitäisi kehittää tuoksukamera. Miten se voisi toimia? (Tätä on varmasti yritetty, mutta läpimurtoa ei ilmeisesti ole tapahtunut.)

Haluaisin ottaa tuoksukuvan keittiöstäni juuri nyt.

People You May No Longer Know

Sosiaaliset verkostot ja eritoten yhteisöpalveluiden kaverilistat kasvavat helposti kasvamistaan. Useimmiten tämä on pelkästään positiivista. On kivaa, kun joka mantereella on joku, jonka luokse voi mennä kylään.

Joskus voi kuitenkin käydä niin, että ihmisiä tuntuu olevan liian paljon suhteessa sosiaaliseen pörhellykseen käytettävissä olevaan aikaan. Voi myös olla, että joku meinaa unohtua, vaikkei ollut tarkoitus.

Siksi People You May Know -suositusten ohella käyttäjille pitäisi tarjota myös People You May No Longer Know (tai People Who You Maybe Don’t Care for That Much After All) -suosituksia. Niiden avulla voisi (a) hallita verkostonsa kokoa (tämä voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun jo toukokuussa tuntuu, että kesässä on liian vähän viikonloppuja) ja (b) huomata pelastaa tilanteen, kun joku tärkeä on kasvaneessa riskissä ajautua vahingossa verkoston ulkoreunalle tai totaalisen unohduksiin.

Videotykin lämmössä

Talvella sohvan vieressä hyrisevä videotykki on mukava lämpöpuhallin.

Kuuma ilma kuitenkin keskittyy vain sen tyypin lämmikkeeksi, joka on vallannut paikan suoraan tykin vierestä. Tasapuolisuuden nimissä lämmin ilma voitaisiin ohjata jonkinlaiseen letkuun, jolloin lämmintä ilmavirtaa voisi säännöstellä tasaisesti tai tarveharkintaisesti eri puolilla sohvaa värjötteleville henkilöille.

Kesän tullen tilanne mutkistuu, sillä beamerin kuumentama ilma ei silloin paranna katselunautintoa, vaan saattaa päinvastoin tehdä elokuvakokemuksesta suorastaan hikisen. Se ei ole tarkoituksenmukaista. Miten syntyvän lämmön voisi tällöin ohjata johonkin hyödylliseen, hauskaan tai ainakin harmittomaan?

Videotykin kyljessä pitäisi voida vähintäänkin paahtaa kastanjoita.