Posts Tagged 'joukkoliikenne'

Vaunujen kanssa ilmaiseksi syömään

Vauvanvaunujen kanssa saa käyttää joukkoliikennettä ilmaiseksi. Kaupungin hiljentymistä loskaunille helpottaisi, jos vaunujen kanssa pääsisi ilmaiseksi ravintolaan syömään, vaikka sitten vain kerran viikossa tai kuussa. Näin houkuteltaisiin enemmän ihmisiä kaupungille, jolloin Helsingin kaduilla olisi vilskettä turistisesongin ulkopuolellakin. Ja kaupunkiin kasvaisi uusi sosiaalisempi sukupolvi, kun pienet oppisivat flaneeramaan heti alusta asti.

Orwellilainen matkaotsalamppu

Onko mitään epähelsinkiläisempää kuin rynnätä pysäkkien puolivälissä metron ovien läheisyyteen? Lähes kaikilla pysäkeillä kyydistä jää niin metron eteistä kansoittavia matkustajia kuin viimeiseen asti istuviakin. Eikö linja-autossa olekin ärsyttävää seurata sivusilmällä ikkunapaikkamatkustajan sanattomia vihjauksia seuraavan pysäkin tapahtumista? Kiinnostaisiko tietää kuka reissaa rehdisti? Potuttaako pulittaa pummien matkat?

Ongelmat voisi ratkaista henkilökohtaisella päähän asetettavalla lampulla. Aikeet noususta ilmaistaisiin sinisellä merkkivalolla. Laitteessa olisi integroituna myös matkakorttiominaisuudet. Maksavan matkustajan valo näyttää vihreää ja unohtajanaisen tai riskinottajamiehen päässä vilkkuu punainen.

Hetkelliset lyhytmatkatarjoukset

Minusta on hauskaa katsoa, minkä ratikan kulloinkin nappaa, HSL:n reaaliaikaisesta sijaintiseurannasta. Joskus on kotona, ja tekee mieli mennä vaikka kahvilaan. Yleensä sitten menee siihen samaan kahvilaan kuin aina ennenkin.

Mutta jos minulla olisi palvelu, joka ehdottaisi kahviloita seuraavaksi pysäkille tulevan ratikan perusteella, ajautuisin satunnaisesti Kallioon tai Punavuoreen, tai kenties Keskustaan tai Kruunuhakaan.

Nettisivu olisi yksinkertainen. Palveluun kirjoitettaisiin mitä haluaa (“kahvia”, “olutta”, “pitsaa”) ja oma sijainti. Klikkaamalla ratikkaseurannan ratikoita palvelu ehdottaisi  sopivia, auki olevia kohteita kunkin ratikan osalta.

Voisikohan tällä idealla osallistua avoimen datan kilpailuun?

Bussikuskin tervehtimispeili

Ennen nousi bussiin, nyökkäsi kohteliaasti kuljettajalle ja lausui: “kertalippu, kiitos”. Bussikuski nyökkäsi takaisin yhteisymmärryksen merkiksi, hymyili vienosti ja totesi luottamusta herättävällä äänellä ojentaessaan lipuketta “ole hyvä”.

Nykyään bussissa hiplataan sitä laitetta joka ei snaijaa että sitä painetaan vaikka ne painikkeet on korvankokoiset. Bussimatkan turvallisuudentunteen sekä kulttuuriin kuuluvuuden tunteelle olennainen kommunikointi bussikuskin kanssa joko puuttuu kokonaan. Jos kommunikoida yrittää, se tapahtuu joko ennen laitteen hiplailua, jolloin bussikuski ei huomaa ja laitteen hiplailusuoritus epäonnistuu, tai laitteenhiplailun jälkeen, jolloin ihmismassa työntää matkustajaparan käytävälle eikä bussikuskin oletettua vastausreaktiota näe eikä kuule.

Ratkaisu on olemassa, ja se maksaa noin neljä euroa. Matkakortinlukijan yläpuolelle tulisi kiinnittää pieni peili siten, että sitä kautta voi katsoa kuljettajaa silmiin samalla kun maksaa matkaa lukijalla. Peilissä voisi lukea “Tervetuloa bussiini” tai jotain muuta elähdyttävää.

Ratkaisun testaaminen tulisi suorittaa kahden viikon aikana tietyn kuljettajan bussissa, jonka jälkeen kuljettajan ja heavy-user matkustajien kokemuksista tehtäisiin kysely. Väitän, että kuljettaja-matkustaja vuorovaikutuksen kehittäminen parantaisi matkustamista.

Lehtikiertopöydät

Paperisten lehtien lukemisessa on oma mukavuutensa. Kaikkea ei kannata tilata kotiin. Ja sitä, minkä tilaa kotiin, ei välttämättä kannata hautoa siellä tarpeettoman pitkään tai heittää jätepaperiin lukemisen päätteeksi.

Erilaisia lehtikiertojärjestelyjä on nähty, mutta niitä voisi olla enemmän. Ja parempia.

Kirjastojen auloihin voitaisiin perustaa kierrätyspöytiä, joille saisi jättää tuoreehkoja aikakauslehtiä muiden otettavaksi ja ottaa vaihdossa itseään kiinnostavaa lukemista kotiin. Tietysti lehdet voisi myös lukea paikan päällä kirjastossa.  Tämä ei tietenkään korvaisi kirjaston omaa lukusalia ja lehtivalikoimaa, mutta lähes ilmaiseksi saataisin enemmän useammalle.

Samanlaisia pöytiä voisi olla myös esimerkiksi bussiterminaaleissa ja juna-asemilla. Ja työpaikoilla. Missä ihmiset nyt luontevasti liikkuvatkaan.

Ratkaistavaksi jää, miten vältytään pöytien täyttymiseltä mainos-  ja ilmaisjakelulehdillä. Myös sanomalehdet kuluvat äkkiä, mutta viikoittain ja kuukausittain ilmestyvät läystäkkeet ovatkin jo kestävämpiä hyödykkeitä.

Pöydällä viitataan tässä paikkaan, johon lehtiä voi jättää ja josta niitä voi ottaa, ei välttämättä pöytään sellaisena kuin olemme tottuneet sen ymmärtämään.

Hammam-vaunu metroon

Helsingin metrossa on viime päivinä ollut huuruista, siis vaunujen ikkunat huurussa kuin Titanicissa konsanaan.

Koska jotkut joka tapauksessa haluaisivat katsella tunnelin seinää tai Itä-Helsinkiä, pitäisi liiallinen lämpö ja höyry ohjata metrojunassa tiettyyn vaunuun.

Tässä ns. Hammam-vaunussa olisi sitten kunnolla turkkilaisen saunan tuntua. Siellä voisi myös soida musiikki.

Voimailuratikkapysäkki

Tyypillinen joukkoliikenteen käyttäjä luultavasti urheilee liian vähän, koska ei näköjään ainakaan paljoa pyöräile.

Ratikkapysäkeille pitäisi rakentaa kuntosaleja, jotka tuottavat sähköä raitiovaunuverkkoon ja suoraan nopeuttavat ratikan liikkumista. Näin kiireiset, energiaa täynnä olevat ihmiset voisivat yhdistää kaksi tarvetta: energian kulutuksen ja raitiovaunun nopeuttamisen.

Paikkaherätyskello

On ihan nokkela mutta kovin rajoittunut ajatus, että herätyskello herättää pyydetyn kellonajan perusteella.

Joskus oikea heräämisaika ei liity aikaan, vaan paikkaan. Esimerkiksi junassa tai bussissa olisi kiva herätä sitten, kun ollaan sopivan lähellä oikeaa pysäkkiä. Erityisesti bussissa voi olla vaikea arvioida, milloin se aika on.

Siksi puhelimen herätyskello pitäisi voida laittaa hälyttämään myös, kun tullaan määrätyn säteen päähän tietystä pisteestä. Käyttötarkoituksesta riippuen tuo säde voisi olla pidempi tai lyhyempi.

Paikkaherätyskello olisi kätevä myös silloin, kun on menossa pysäkille, jota ei tunne. Sen avulla olisi helpompi hypätä pois oikeaan aikaan.

Bussityö

“Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä tehdään päivittäin noin 850 000 matkaa. Osa matkoista on vaihdollisia, ja joukkoliikennevälineisiin noustaan arkisin noin 1,1 miljoonaa kertaa. Helsingin sisäisen liikenteen osuus nousuista on arviolta kaksi kolmasosaa.” [1]

Voidaan ajatella, että keskimäärin matkalla vietetään joukkoliikennevälineessä 15 minuuttia (todellinen luku lienee suurempi). Mitä bussissa tehdään? Istutaan hiljaa ja katsotaan sivulle. Aamubussissa kuluu ihmisen tehokkain työnteon hetki. Yhteensä Helsingissä istutaan päivässä hiljaa tyhjä ilme katsoilla 212 500 tuntia, eli 40 tunnin työviikolla yli 100 miestyövuotta. Ihan totta, sadan ihmisen vuosittainen työmäärä päivässä.

Kuvitelkaa, millainen potentiaali YTV:llä on joka päivä kulkuvälineissään.

Amazonin Mechanical Turk on palvelu, jossa tehdään pieniä töitä halvalla hinnalla. Vastaava voisi toimia myös kontekstisidonnaisesti, bussissa. Työnantajalla saattaa olla esimerkiksi tarve erotella tuhansia eri eläimistä otettuja valokuvia, tai pelkistää useista maailman työpisteistä yhdistetyn excel-tiedoston päivämääriä samanmuotoisiksi.

Kuinka paljon maksaisi rakentaa yksinkertaisia tietokoneita, joissa voi tehdä pieniä, helppoja ja toistuvia työtehtäviä. Luultavasti vähemmän kuin yli 30 000 ihmisen palkkaaminen vuodeksi (300 päivää).

Matkustaja-työntekijälle palvelu tuottaisi arvoa. Matkakortille. Rahaksi tuottoa ei edes välttämättä tarvitsisi muuttaa. Puuhastelu voisi olla mukavaakin, kun työnantajat kilpailisivat työntekijöistä pikkutöistä maksetun korvauksen lisäksi myös työn mielekkyydellä ja hauskuudella. Koirien erottelu kissoista bussimatkan aikana voi olla jopa addiktoivaa.

Laitteen voisi ottaa käyttöön laittamalla matkakorttinsa näytön päällä olevaan lokeroon. Koko laitteen voisi muotoilla lentokoneen tarjottimen tyylillä, kestävästi, vedenpitävästi ja yksinkertaisesti.

YTV voisi vetää sentinpuolikkaan välistä, ja ylläpitää markkinapaikkaa tai tehdä yhteistyötä Amazonin tai vastaavien palveluiden kanssa. Kaikki hyötyisivät: työnantaja saa rutiinityön tehtyä, matkustajat saavat halutessaan ilmaisen joukkoliikenteen ja YTV:n tuotot kasvavat.

Karaokekupla

Joukkoliikenteessä voi olla tylsää. Aika kuluisi nopeammin, jos voisi laulaa karaokea. Muita matkustajia ei kuitenkaan ole kivaa eikä kohteliasta häiriköidä epävireisillä lurituksilla.

Lentokoneiden, bussien ja junien suunnittelussa voitaisiin hyödyntää hiihtokeskuksista tuttua tekniikkaa. Edistyksellisissä tuolihisseissä on nimittäin muovikupu, joka voidaan vetää alas suojaamaan tuulelta ja tuiverrukselta. Samankaltainen kupu voisi toimia kulkuneuvoissa äänieristeenä. Kuvun sisäseinää voisi käyttää screeninä, johon karaokevideo heijastettaisiin. Näin saataisiin luotua karaokekuplia, joissa voisi laulaa muita häiritsemättä.

Hieman soveltaen tällaisista pienryhmäkuplista voisi olla iloa myös luottamuksellisten liikeneuvottelujen (tai yksityisten riitojen) käymisessä muiden matkustajien kuulumattomissa.


Lisenssi

Creative Commons License