Posts Tagged 'reviiri'

Harmiton reviirinmerkkaus

Koiraihmiset tuskin vihaavat luontoa, mutta kaupunkiluonnon kasvistot eivät kestä koirien alituista reviirinmerkkailua. Tässä on ongelma, johon liittyy myös markkinapotentiaalia. Tarvitaan koiraan kiinnitettävä tuote, joka hajottaa reviirimerkit (biokemiallisesti) sellaisiksi yhdisteiksi, etteivät kaupungin vaivalla istutetut kasvit niistä kärsi.

Advertisements

Kusijälki

Roikkuvakielinen eläin jota tässä puutteellisella biologianosaamisellamme kutsumme vaikka Hyeenaksi jolkottaa viidakossa, pysähtyy, haistelee kosteaa ilmaa. “Tässä on hyvä, tähän laitan merkin” Hyeena miettii ja virtsaa pienen väkeväntuoksuisen tsuikautuksen sellaisen kovakuorisen, puhelinpylväänkaltaisen ohutlehtisen puun, jollaisia näkee vain luontodokumenteissa, juureen. “Nyt” Hyeena jatkaa pohdintaansa: “Make tietää että tänne ei tulla ryppyilee, ja” Hyeena virnistää: “ehkäpä, ehkäpä, ehkäpä Anniina ja kenties Jessicakin huomaavat kuinka stydiä kamaa meitsi erittää.”

Jossain ihan muualla pukuun verhoutunut mies jota puutteellisella sosilogian ymmärryksellä kutsumme yliasiamieheksi jolkottaa kravatti pitkällä betoniviidakossa, pysähtyy, katsoo kelloaan, ja keksii: ”Tässä on hyvä, tähän laitan merkin.” Yliasiamies kaivaa taskustaan suikulaisen älypuhelimen, nojaa kengällään muodikkaasti sellaisen metallisen, puunkaltaisen vanhan lyhtypylvään, jollaisia näkee vanhoissa elokuvissa, tyvinystyrään ja asettaa sijaintiinsa virtuaalisen kusijäljen. ”Nyt” Yliasiamies miettii: ”Make tietää että ainakin minä olin kokouksessa ajoissa, ja” Yliasiamiehen huulille nousee vieno hymy: ”ehkäpä, ehkäpä, ehkäpä Anniina ja kenties Jessicakin huomaavat kuinka stydi puhelin mulla on.”

Sympaattiset saippuakuplat

Kirkko & Kaupunki -lehdessä (10.6.2009) kerrotaan anarkistimummosta, joka neuloo graffitteja. Tässä kielletty asia on onnistuneesti korvattu jollain niin sympaattisella, ettei siihen virkavaltakaan voi puuttua. Anarkian ydin ei silti murene, vaan mummo saa reviirinsä merkittyä ja kaupunkitilan haltuun.

Tupakointi ei ole kaikkialla kaupungissa kiellettyä, mutta siihenkin liittyy kaikenlaisia ongelmia. Noudattamalla yllä olevaa esimerkkiä, tupakointi voidaan korvata jollain niin sympaattisella, ettei siitä voi suuttua: saippuakuplien puhaltelulla. Todellista anarkiaa on muuttaa yhteiskunta sellaiseksi, että kesken työpäivän voi lähteä legitiimisti ulos juttelemaan ja puhaltelemaan saippuakuplia.

Ja kelatkaa tätä tilannetta baarissa: “Anteeksi, sattuisko sulla olla olemaan vähän ylimääräistä pesuainetta?


Suosituimmat artikkelit

Lisenssi

Creative Commons License
Advertisements