Sosiaalinen pääomittaminen

Pankeista saa lainaa (tietyin ehdoin), mutta raha ei ole ainoa eikä aina tärkein pääoman muoto. Resurssien epäsuhtaista jakautumista ja rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät -kierrettä ratkoessa on syytä pohtia myös muita pääoman lajeja.

Sosiaalinen pääomittaminen on ratkaisu sosiaalisen pääoman epätasaiseen jakautumiseen. Ne, joilla on huikeat verkostot, voivat jakaa hyvästään muille. He voivat esimerkiksi esitellä vähillä kontakteilla elämäänsä eläviä sellaisille tyypeille, jotka voivat auttaa ratkomaan ongelmia ja rikastuttaa elämää moninaisin tavoin.

Hienoa sosiaalisessa pääomittamisessa on se, ettei pääomittajan oma resurssivaranto hupene vaan karttuu. Niinpä investointi kannattaa aina. Haasteeksi jää se, miten pääomittajat ja pääomaa (ehkä tietämättään) tarvitsevat saadaan kosketuksiin ja hyvän kierre käyntiin.

Raaka-ainenyyttärit

Raaka-ainenyyttäreitä vietetään siten, että kaikki tuovat nyyttäripaikalle jotakin itse kasvattamaansa (tai pyydystämäänsä) syötäväksi kelpaava. Kertyvistä raaka-aineista kootaan muheva buffet-pöytä, jonka ääressä ruokaillaan yhdessä. Mukaan voi tulla pienemmällä tai suuremmalla raaka-ainepanoksella, eikä rahaa tarvita. Kuten nyyttäreillä yleensä, ruokaa on runsaasti ja nekin, jotka toivat vain pienen tomaatin, lähtevät kotiin kylläisinä.

Koko maailman taksvärkki

Taksvärkki lienee useimmille tuttua kouluajoilta. Idea on siisti: Päiväksi irtaudutaan omista perushommista tekemään jotakin muuta hyödyllistä. Päivän palkka menee hyväntekeväisyyteen. Ne, jotka kokevat hyödyllisimmäksi viettää omaa aikaa, voivat maksaa itse oman palkkansa.

Koko maailman taksvärkki nostaisi meiningin uudelle tasolle. Kerran vuodessa vietettävänä päivänä kaikki, siis ihan kaikki, lähtisivät kokeilemaan uusia hommia tai antaisivat itselleen lahjaksi aikaa. Päivän palkka olisi (vähintään) sama kuin kullakin muutoinkin, näin ne, joilla on jo paljon, myös antaisivat yhteiseen pottiin enemmän. Lisäbonuksena hyvää tekisi myös se, että ihmiset kävisivät kokeilemassa erilaisia hommia ja pääsisivät siten hetkeksi matkalle jonkun toiseen elämään.

Ymmärrys lisääntyisi. Maailmaan saataisiin talkoomeininkiä. Kerrytetyt rahat käytettäisiin yhteiseen hyvään, vaikkapa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

Itsensä tasaava yhteiskuntajärjestelmä

Ihmiskunta on toistuvasti juossut päin seinää yrityksissään kehittää kestävä, reilu, toimiva yhteiskuntajärjestelmä. Hyvistä aikeista huolimatta vaikeuksien välttäminen tuntuu olevan mahdotonta.

Yritykset 1000-vuotisen menestyksen toteuttamiseksi kertalaakilla kannattaisi unohtaa ja ryhtyä kehittämään itsensä tasaavaa yhteiskuntajärjestelmää. Tässä järjestelmässä olisi sisäänrakennettuna mekanismi, jolla tilanne nollautuisi soveltuvin väliajoin. Näin voitaisiin estää pääoman suhteeton kasautuminen pienen poppoon käsiin ja rakenteiden kehittyminen niin monimutkaisiksi, ettei kukaan enää ymmärrä, minkälaisen byrokratian rautahäkin olemme yhdessä rakentaneet ja mitä siitä ulospääsemiseksi pitäisi tehdä.

Puhdas alku olisi mahdollisuus kaikille.