Ihmisten puhenopeus on erilainen. Jos kaikille puhujille annetaan sama rajattu määrä aikaa puheen pitämiseen, hyödyn saavat ne, jotka pajattavat kuin papupata, vaikka rauhallisesti artikuloivia ihmisiä olisi usein miellyttävämpi kuunnella.
Äänentunnistusteknologia on pitkälle kehittynyttä. Voitaisiinko kehittää laite, joka kuuntelee puhetta ja laskee, montako sanaa siinä on sanottu? Näin puheenpitäjille voitaisiin antaa ohjeellisen esityksen pituuden sijaan ohjeellinen maksimimäärä sanoja. Tällöin parhaiten pärjäisivät taitavimmat sanankäyttäjät: ne, jotka osaavat ilmaista asiansa mahdollisimman ekonomisesti ja vaikuttavia sanoja käyttäen. Tämä olisi myös kuulijan etu: juuri tällaisia esityksiä me haluamme kuulla.
Samalla ohjelma tekisi ihmisistä väkisin parempia puhujia eliminoimalla täytesanojen käytön. Jos joka toinen sana on öö ja joka kolmas niinku, ei rajoitetun sanamäärän puheessa ehdi tuomaan esille varsinaista substanssia, joten nämä täytesanat on pakko karsia. Jälleen kuulijat voittavat.
Paha kollektiivi 
Kyllä! Sosiaalinen peli tästä saadaan, kun sanamääräsääntö ulotetaan esimerkiksi lounaskeskusteluihin. Hiljaisuutta karttava hölpöttäjä voidaan tällä tavalla ns. pelata ulos keskustelusta vaikenemalla aluksi. Ei ole reilua, mutta voisi olla hauskaa ja opettavaista.
Mä oon eri mieltä. Ei hyötyä saa se, joka puhuu nopeimmin, vaan se joka ehtii selkeimmin ja vaikuttavimmin asiansa esittää. Jos puhuu kuin papupata, eikä kukaan muu ehdi asiaa sisäistää, mitä hyötyä siitä on?
Tosin, mielenkiintoinen ajatus yhtä kaikki, ja sen vaikutukset puheen pitämiseen olisi hauska nähdä 🙂