Ikkuna samaan maailmaan

Videopuhelut eivät alkuunkaan pärjää kasvokkaisuudelle. Keskustelukumppani on yhtä kaksiulotteista pikselimössöä jonka puheesta ei tahdo saada selvää ja joka ei edes katso silmiin.

Wiimoten ja infrapunarillien avulla televisiosta voi tehdä ikkunan toiseen maailmaan. Moottoroidun webbikameran ja kasvojentunnistuksen avulla voisi tehdä kolmiulotteisen videopuhelusysteemin, jossa vastapelurilta saatava kuva riippuu siitä, missä oma pää on. Kurkistaminen oikealle saisi kameran liikkumaan vasemmalle, mikä saattaisi huijata aivoja luulemaan kuvan olevan todellisempi kuin on. Jos mukana on useampi henkilö, voisi näkyvä kuva riippua siitä, kuka milloinkin puhuu.

Jos kameroita olisi kaksi, voisiko niistä saatavaa kuvaa yhdistää kolmiulotteiseksi malliksi reaaliajassa? Auttaisiko tämä katsekontaktiongelmaan?

4 Responses to “Ikkuna samaan maailmaan”


  1. 1 Pyry February 1, 2009 at 12:25 pm

    Mä mietin joskus vähän tätä läheltä liippaavaa konseptia videoeditoinnista. Videoeditointihan on aikaa vievää puuhaa ja monessa tapauksessa tarve on vaan erottaa raakamatskusta helmet.

    Se tietenkin kannattaisi ulkoistaa tälläisille ihmisille, jotka kirjoittavat sunnuntaiaamun ratoksi blogikommentteja. Siihen vois soveltaa Digg:stä tuttua kommenttien arvostelujärjestelmää. Eli raakavideo pistettäis youtubemaisesti nettiin ja videota katsoessa voisi klikkailla peukku ylös ja peukku alas. Videota voisi sitten katsoa tietyllä filtterille, esim. “kaikki kohdat, jotka ovat saaneet yli 10 peukkua ylös” tai masokistit “kaikki kohdat, jotka ovat saaneet yli 50 peukkua alas”.

    Ihan suora henk koht. käytännön sovellutus olisi laskettelureissuvideot. Reissulla on aina isompi kaveriporukka ja videota kuvataan pari tuntia. Siitä suoraan sanottuna 95% on kuraa. Tälläisen järjestelmän avulla yhteisö voisi tehdä karsimisen kollektiivisesti ja mikään auktoriteetti (yksittäinen videoeditoija) ei pääse yksipuolisesti sensuroimaan.

  2. 2 Pekka February 1, 2009 at 1:07 pm

    Loistava tuo videoeditointi-idea! Samaa voisi käyttää leffojen lyhentämisessä. Siis kun vaikka haluaisi tietää mistä jossain roskakomediassa on kyse, muttei tahdo käyttää kovin paljon aikaa sen katseluun.

    Lyhentäminen toimisi näin: Leffateatterissa olisi järjestelmä, joka analysoi katsojien ilmeitä ja naurua, ja päästäisi lyhennökseen vain eniten tunteita herättäneet kohdat. Myös teatterin tuoleihiin voitaisiin asentaa kyynelten suolaisen hajun tunnistavia elementtejä. Nämä elementit voivat myös antaa katsojalle nenäliinan aina tarvittaessa. Sillä tavalla empaattisesti.

  3. 3 Pyry February 1, 2009 at 7:19 pm

    Hehe.. Varmaan leffateattereiden tuoleihin voisi asentaa myös sykemittarit. Ne kohdat, joissa syke kiihtyy, ovat varmaan jännimmät.
    Olisi kyllä mielenkiintoista, jos pystyttäisiin kehittämään sellanen mittaristo, joka luotettavasti mittaa katsojan elokuvasta kokeman nautinnon. Leffateatterit voisi kerätä “faktaa”, mitkä on parhaat leffat. Ei tarvitsisi enää kriitikoiden arvosteluita. Ja toisaalta itse voisi tarkistaa leffan jälkeen, että mitä piti.

  4. 4 Johannes February 4, 2009 at 8:07 pm

    “Elokuva alkaa, olkaa hyvä ja laittakaa aivokäyräkypärät päähänne. Aivokäyriänne voidaan käyttää kaupallisiin tarkoituksiin teidän hyväksenne. Mieluisaa elokuvanautintoa.”


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Lisenssi

Creative Commons License

%d bloggers like this: