Tosimaailman ajatusseula

Hyvät luennot ovat mahtavia. Niillä saa paljon ideoita. Innostuu. On kiva kuunnella. Samoin on kiva ajatella omiaan (tai supattaa vieruskaverin kanssa).

Tämä kaikki on myös vähän ongelmallista: Jos luennoitsija (tai vieruskaveri) menee sanomaan jotakin osuvaa heti alkuun, loppu voi jäädä kuulematta, kun “harhautuu” työstämään ideaa. Se on sääli.

Toisaalta tuttua on myös se, ettei ideoita tule mieleen, kun pitäisi kirjoittaa nopeasti jotain oivaltavaa vaikkapa järjestölehteen. Siinä sitä sitten istuu ja tuskastuu. Sekin on sääli.

Itsekuri, ryhmäpaine ja muistikirja auttavat pitkälle, mutta millä muulla tavalla voisi taltioida (a) omaan mieleen luennolla juolahtavia ajatuksia (b) inspiraation ja/tai (c) luennon lopun, jos siihen ei malta keskittyä, vaikka haluaisi?

Dumbledorella oli ajatusseula. Minäkin haluan sellaisen.

1 Response to “Tosimaailman ajatusseula”


  1. 1 johannes December 29, 2008 at 11:46 am

    Luento on usein aika älytön tapa opettaa:

    Luennoitsija kirjoittaa kirjan. Luennoitsija lukee kirjan luentosarjalla tylsissä kohdissa oikoen. Opiskelija kirjoittaa ylös sen minkä viitsii. Opiskelija lukee muistiinpanot.

    Jos luennot mielletään tällaisiksi, pitäisi tehokkuuden nimissä siirtyä kirjatentteihin.

    Monien puhujien pitäisi mieltää koko luentoajatus uusiksi. Miksi luentoja pidetään?

    Vastaan itse: kirjan kanssa ei voi mennä pidemmälle kuin teksti ja oma mieli antavat myöten.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Lisenssi

Creative Commons License

%d bloggers like this: