Sokraattista keppiä

Perinteisellä luennolla yksi puhuu ja muu kuuntelee. Tapa on taloudellisuudessaan mainio: kahden tunnin puheella saadaan aina siirrettyä mittaamaton määrä tietoa rajattomaan määrään mieliä. Oikeastaan kaikkien kurssien kaikki luennot voisi videoida ja antaa potkut kaikille luennoitsijoille.

Paitsi käytännössä.

Luennot voisi pitää paremmin. Luennoimaan voisi tuoda asiantuntijan ilman tarkkaa agendaa ja opiskelijat määräisivät kysymyksillään luennon kulun ja sisällön. Näin siis ideaalitilanteessa. Koska opiskelijat eivät ole ideaaleja, on autettava luennon kulkua jotenkin – kuitenkin niin, että opiskelijoilla on ainakin illuusio kontrollista. Jos opiskelijat aktivoidaan, pysyy mielenkiinto koko luennon ajan eivätkä pehmeät penkit aiheuta nukahtamisvaaraa. Tällä lailla kolmasluokkalaisillekin voi opettaa binäärilaskentaa.

Luennon yhteydessä pidettävä pieni tentti voisi motivoida sopivasti kysymään riittävästi ja relevantteja kysymyksiä. Tenttikysymykset kerrottaisiin luennon alussa ja lopussa jaettaisiin vastauspaperit. Tarkistuksen voisi hoitaa pareittain ja arvostelu olisi hyväksytty / hylätty. Jos kurssilla on 10 luentoa, esimerkiksi kahdeksasta tentistä täytyisi päästä läpi. Tarvittaisiinko tällöin varsinaista tenttiä?

3 Responses to “Sokraattista keppiä”


  1. 1 Airi December 16, 2008 at 6:45 pm

    Voisi olla mahtavaa – vähemmän koululeikkiä, enemmän oppimista!

    Kuitenkin pitäisi sitten olla myös sellaisia luentoja, joilla ei olisi mitään painetta olla aktiivinen, koska luennot on tärkeitä myös siksi, että ne toimii loistavana tilana miettiä omiaan, supista puoliksi asiaan liittyviä ja olla hetki ihan oikeasti aloillaan. Sekin voi olla mahtavaa.

  2. 2 johannes December 17, 2008 at 1:14 pm

    Ilmeisti tässä olisi ajatuksena se, ettei luennoija oikeastaan opettaisi vaan ainoastaan yrittäisi vastata opiskelijoiden kysymyksiin ja jatkokysymyksiin.

    Opiskelijoiden mielenkiinto ohjaisi luennon kulkua eteenpäin.

  3. 3 Saara December 17, 2008 at 2:53 pm

    Luentoja voisi järjestää paremmin. Luentoja pitäisi pitää eritavalla. Mutta ei kaikkia.
    Olen harrastanut lähinnä luentoja, jossa luennoitsija kertoo omasta tutkimuksestaan. Niiden parhuus ei ole pelkästään siinä, että näkee harmaan dosentin täpisevän innostuksesta kertoessaan helsinkiläisten rakennustyöläisten palkkakehityksestä suuren laman aikana tai savupiippuihin mädäntyneistä lapsista, vaan siinä, että samalla oppii itse tutkimuksesta. Ongelmalähtöisyys sopii opetukseen silloin, jos kysymykseen on olemassa vastaus, kuten esimerkiksi binaarimatematiikassa. Hyvällä luennolla opiskelijan aktiivisuus ei kuitenkaan aina välttämättä tarkoita vastausten keksimistä, vaan tutkijan esittämien vastausten arvioimista.
    Vaikka ehdotus onkin mainio ja sopii moneen, joillain luentokursseilla draaman kaari hahmottuu vasta kokonaisuudesta, jota yksittäiset luentokuulustelut sirpaloittaisivat.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




Suosituimmat artikkelit

Lisenssi

Creative Commons License

%d bloggers like this: