En kuitenkaan ole koskaan päässyt itse kokeilemaan mainittua happinaamaria tai pelastusliivejä – onneksi, sillä tätä nykyä niihin pääsee tutustumaan vasta hätätilanteessa. Osaan prosessin teoriassa sana sanalta, mutten tiedä, osaisinko oikeasti.

Turvallisuuskoulutus olisi tehokkaampaa, jos jengille tarjottaisiin mahdollisuus käydä kokeilemassa turvallisuuskamppeita henkilökohtaisesti. Tämän voisi toteuttaa lentokentillä lentojen välillä – niinä hetkinä, jotka tällä hetkellä menevät turhan usein ajan kulumista odotellessa.

Esteettisen elämyksen ja suurta hauskuutta voi saavuttaa korvaamalla frisbeen suurella jumppapallolla. Se on helppo löytää lumisestakin metsästä. Lisäksi suuri punainen pallo näyttää talvimaisemassa lentäessään ja kinokseen tumahtaessaan luultavasti hyvin hauskalta.

Koska urheilun ja taiteen välillä ei tarvitse olla ristiriitaa, voisi protopelin videoida ja toimittaa parhaat palat vaikka Kiasmaan.

Tänä aamuna heräsin huvittuneena kulinaariseen innovaatioon, sillä unessani ruoaksi oli valmistettu muodoltaan Pohjois-Amerikkaa muistuttava pizza. Se kunnioitti kasviskaikkiruokaisia lähtökohtia eli oli enimmäkseen muttei puritaanisesti kasvisruokaa. Kasvispainotteisen pizzan oikeassa laidassa, itärannikolla, oli beef coast, kapea suikale, jolla oli täytteenä myös lihaa.

Selvästikin syyspäiväleiri (josta kertovalle sivulle on nyt lisätty muistiinpanoja ja materiaalia) oli virittänyt mielen avoimeksi oivalluksille.

Rakennusteollisuudessa alle tunnin mittaisia keskeytyksiä, esimerkiksi ruokataukoja, kutsutaan tuotannon “pienhäiriöiksi”. Olisiko mahdollista tehdä pienhäiriöistä ja ajatuksenkarkauspäivistä kokonaisuuden kannalta tuottavuutta lisääviä asioita?

Emme vielä aivan tiedä, mistä on kyse, mutta rakastamme tätä perinnettä jo nyt.

Välillä on hyvä antaa ajatusten mennä menojaan.

Niin, miksi ei. Kalenteri koetaan usein vihamieliseksi, koska se tarjoaa aina liian vähän aikoja luovaan hassutteluun. Lisäksi sähköiseen kalenteriin ei aina pääse ja paperinen kalenteri unohtuu liian usein kotiin. Jos kalenteria kantaisi pieni pörröinen eläin, myös asenne aikatauluja kohtaan voisi muuttua. Stressitaso pienenisi huomattavasti. Kalenteri ei jäisi kotiin, koska alpakka on seurallinen eläin. Varpaita ei palelisi työpöydän alla, koska alpakka voisi nukkua siellä. Ruokatunnilla alpakan voisi päästää laiduntamaan puistoon ja leikkimään muiden almanakka-alpakoiden kanssa.

Lisäksi teline ratkaisee ns. tikkariparadoksin, koska käyttöliittymältään kehittynein karkinsyönninmuoto on tähän saakka estänyt makujen kombinaatiot. Tikkaritelinettä käyttäessä ei tarvitse enää sitoutua yhteen tikkariin kerralla, vaan voi hullutella yhdistelemällä vaikkapa kolmea erilaista samaan ruokailutapahtumaan.

1. Ruutu: Hahmo1 hahmolle2: “Kauhee nälkä!”
2. Ruutu: Kuuluu ääni “Pöytä on katettu!”
3. Ruutu: Hahmo1 & hahmo2 ovat siirtyneet pöydän ääreen. Pöytä on tyhjä, mutta rakennusmiehet ovat juuri saaneet valmiiki katoksen pöydän yläpuolelle.

Koska en ole lukenut kaikkia Fingerporeja läpi, en tiedä, onko tämä vitsi vanha, keksitty, kulunut, olemassa, so 2010. Mikä neuvoksi? Vanha vitsi? -sovellus voisi kertoa helposti, onko juuri keksimäsi hauska juttu jo käytetty. Näin vähemmänkin Fingerporeja lukenut voi säilyttää kasvonsa.

P.S. Sovellus voisi toimia myös ideoilla. Esim. polkupyörän uudelleen Siperiassa kehittänyt olisi saattanut hyötyä tästä!