iglupussikalja pussikaljaiglussa

Lumilinnat ja jääbaarit ovat eksotiikkaa ulkomaalaisille. Pussikalja on halpaa huvia suomalaisille. Talvisissa olosuhteissa pussikaljaa varten voisi rakentaa iglun.

Pingviinimaha

Kun minusta tulee iso, haluaisin pingviinimahan. En sellaista pyöreää ja hyllyvää, niin kuin kaljasta tai lapsesta saa, vaan sellaisen pehmeän ja litteän, jolla pingviinit laskevat mäkeä. Pulkkamäkeen ei tarvitsisi enää erillisiä välineitä ja mahallaan nukkuessa voisi myös keinuttaa itsensä uneen.

Tarveharkintainen lotto

Lotto sytyttää kansan syvät rivit. Voi kuitenkin tuntua vähän epäoikeudenmukaiselta, jos jää sellainen fiilis, että olisi itse oikeasti tarvinnut ne rahat ja sitten ne saakin joku Kotkassa.

Isot unelmat vesittävien kompromissien ja pahan mielen välttämiseksi lottokuponkiin pitäisi lisätä numeroiden oheen sarake perusteluille. Jos täysosuma osuisi samana iltana useammalle, viralliset valvojat valitsisivat perustelujen pohjalta voittajan.

Perustelujen kirjaamisessa olisi sekin hyvä, että moni tajuaisi niitä kirjoittaessaan, ettei oikeasti tarvitse lottovoittoa toteuttaakseen unelmansa. Näillä havainnoilla voisi olla valtavan emansipatorinen ja ilahduttava vaikutus.

Ajatuskirja

Jotkut kirjat ovat hyviä. Ne on melkein pakko lukea kerralla ja lopussa muistaa ehkä jotain, mitä siinä sanottiin, ehkä on omaksunut myös joitakin uusia ajatuksia kirjasta.

Jotkut kirjat ovat huonoja. Niiden lukeminen ärsyttää, edistyy hitaasti ja tästä syystä kuin kiusallaan lukittautuu yhä vahvemmin vanhoihin ajatuksiinsa eikä vahingossakaan omaksu mitään luetusta.

Mutta jotkut kirjat ovat siltä väliltä. Luen nyt sellaista kirjaa. Olen päässyt kahdessa viikossa sivulle 70, en muista juuri mitään, mistä se kertoo, mutta olen saanut paljon uusia ajatuksia. Jo kirjan avaaminen, asettaminen sopivalle lukuetäisyydelle ja ensimmäisen alaotsikon lukeminen pysäyttää katseen ja potkaisee ajatukset liikkeelle. Sen kirjan parissa voi käyttää tunteja tuijottamalla kirjaa ja lisäämällä itse ajatukset. Aina, kun yksi ajatus on ajateltu loppuun, voi vain kääntää sivua ja aloittaa alusta.

Olisi hyvä selvittää, mitkä kirjan ominaisuudet saavat aikaan tällaista toimintaa. Silloin voisi vartavasten kehittää tietyntyyppisiä ajatuskirjoja tuotekehittelyä varten.

Animaationyyttärit

Nyyttärit on vanha lastenkutsuilta ja eväsretkiltä tuttu seurustelun muoto, jossa jokainen tuo jotain ja kaikki saavat kaikkea eikä kenenkään tarvitse olla kateellinen. Samalla voidaan viritellä keskustelua siitä, mitä ja miksi kukin on mitäkin tuonut. “No nää Mariekeksit oli niin lapsuuden mökkikesien juttu, että oli ihan pakko tuoda”. “Näillä suklaapisaroilla me vanhoina hyvinä aikoina heiteltiin naapurinpoikia”. “Koska kaikissa nyyttäreissä pitää olla Ananas. ” Ja niin edelleen.

Nyyttäriperiaate on aivan liian vähän sovellettu periaate. Voitaisin pitää musiikkinyyttäreitä, jossa jokainen toisi tietyn verran hyvää, huonoa, omituista tai muuten vain musiikkia, jota haluaa soittaa muille. Tai tämän vitsin haluaisin kuulla -nyyttärit. Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin lyhytanimaationyyttärit. Koska yksi pätkä on usein liian lyhyt, että sitä varten kannattaisi avata viinipullo. Koska jokainen toisi jotain, voi olla varmaa, että jokainen tykkää ainakin jostakin. Koska maailma on täynnä surrealistisia lyhytanimaatioita, joiden olemassaolosta ei tiedä, joita ei ole koskaan nähnyt, mutta jotka ehdottomasti pitäisi katsoa suurelta ruudulta hyvässä seurassa.

Kaurahaalari

Lämmittävä/viilentävä kaurapussi on peruskauraa. Erityisen mukava se on flunssaisilla hartioilla.

Homma on kuitenkin jäänyt puolitiehen, koska joskus voi olla niinkin, että koko kroppaa särkee ja palelee.

Silloin tarvitaan tietysti kaurahaalari. Haalareita voitaisiin lämmittää vaikkapa pannuhuoneen hukkalämmöllä, koska mikroon ne eivät mahdu.

Mykkäostoskeskus

Mykkäelokuvat ovat hienoja. Musiikki soi, juoni ei katkeile ja jos jotain on ihan pakko sanoa, lauseet ovat lyhyitä tekstityksiä.

Ostoskeskuksissa sen sijaan on usein hirveä hälinä. Haluaisin kokeilla asiointia mykkäostoskeskuksessa. Keskusradiosta soisi soveliaan reipasta mutta rasittelematonta musiikkia. Myyjien kanssa viestintä hoidettaisiin minimilausein mutta rikkaasti elehtien. Mykkäostoskeskus alleviivaisi kuluttamisen koomisuutta.

Käynti vaatekaupassa ei enää olisi taide-elämyksen poissulkeva valinta, vaan pieni performanssi.

1:1 hyväntekeväisyysjärejestö

Ehdottaisin perustettavaksi hyväntekeväisyysjärjestöä, johon lahjoittamalla tietäisi 100% rahoistaan menevän valittuun kohteeseen. Käytännössä tämä toimisi siten, että ensin perustettaisiin säätiö, jonka vastuulla olisi hallinnollisista kustannuksista huolehtiminen. Yksittäiset lahjoitukset kanavoitaisiin suoraan avun tarvitsijoille. Lahjoitusvirroista pitäisi myös tehdä täysin läpinäkyviä.

PS. Kertokaa jos tällainen on jo, nyt ostin Wyclifilta paidan.

Grafiikkafiltteri

Vastustan periaatteessa internetin sensurointia, mutta joidenkin sivujen graafinen ilme aiheuttaa pahoinvointia. Tietenkin, sananvapauden nimissä sivustojen ylläpitäjät voivat sanoa, ettei ole pakko avata sivua ellei tykkää. Mutta jos visuaalisen ärsykkeen aiheuttama reaktio estäisi käyttämästä, tuulesta temmattuna esimerkkinä, liikennevirastojen sivuja, kyseessä on kansalaisten oikeuksia loukkaava käytettävyysongelma.

Mainoksia saa jo filtteröityä sivuilta. Milloin sama on mahdollista rumille logoille?

Logon keskimääräinen rumuusaste voitaisiin selvittää käyttäjätutkimuksilla.

Pullahuttukahvila

Helsingin kahvilakulttuuri italialaistuu.

Onko se nyt ihan varma juttu, että se on pelkästään hyvä? Suomellakin on ikiaikainen kahvikulttuuri.

Saako yhdestäkään Helsingin kahvilasta pullahuttua, kysyn vaan? Entä missä on se paikka jossa kahvi ryystetään lautaselta?

Paha Kollektiivi voisi perustaa perisuomalaisen kahvilan Kiasman katolle ensi kesänä.